Setämiehen nostalgiassa korostuu kaipuu menneeseen, erityisesti vanhustenhoidossa ja kotimaisessa tuotannossa. Tämä romantisoitu ajattelu ohittaa globaalin talouden merkityksen suomalaisten elintasolle. Koko kansa harjoittama kotihoito vaikuttaa miellyttävältä, mutta todellisuus olisi köyhyyttä ja resurssipulaa. Nostalgia toimii haaveena, jonka kustannukset muut joutuisivat todellisuudessa maksamaan.